Hae
Outi Karita

Synnytykseen valmistautuminen

Synnytykseen valmistautuminen on ollut mulle ensimmäisestä raskaudesta asti tärkeää.
Eilen tuli täyteen 38 raskausviikkoa ja odotan synnytystä kutkuttavalla jännityksellä. Oon aikalailla synnytykseen hurahtanut.

Odottavan aika ei sinäänsä tunnu pitkältä edelleenkään, mutta kyllä tässä vähän täpinöissä jo ollaan, varsinkin kun paljon synnytystä ennakoivia tuntemuksia on ollut jo pidemmän aikaa. Tälläkin viikolla yhtenä päivänä supisteli sen verran paljon, että mietein alkaako oikein käynnistellä, ei siis vielä ollut kuin sellaisia että olisi käynnistynyt, sen osasin jo arvioida. Olen valmis synnyttämään, mutta maltan myös odottaa.

Synnytykseen valmistautuminen

Kuva @levonenphoto

Synnytykseen valmistautuminen

Synnytykseen valmistautuminen on tosiaan itselle ollut tärkeä asia. Synnytys on elämän isoimpia asioita jollei jopa isoin, miksi siihen en mitenkään valmistautuisi. Olen esikoista odottaessa halunnut jo tietää niin odotusajasta, synnytyksestä kuin sen jälkeisestäkin ajasta. Fysiologinen synnytys on kiinnostanut eli mitä kaikkea siinä tapahtuu sekä millaisia vaihtoehtoja itsellä voisi olla synnytyksen suhteen ja erilaisten vaihtoehtojen hyvät sekä huonot puolet.

Kävimme esikoisen kohdalla jo mieheni kanssa yksityisen synnytysvalmennuksen kätilö Eliisa Karttusella ja tämän koimme kummatkin todella hyväksi. Mieskin on jälkeenpäin tuota kaikille suositellut. Hänenkin oli helpompaa synnytyksessä olla mukana kun ymmärsi synnytyksen eri vaiheet ja osasi nähdä ne minusta. Hänellä oli keinoja myös auttaa minua esim. akupainannalla. Uskon, että omat synnytykseni olisivat menneet hyvin eri tavoin jos en olisi lainkaan ollut valmistautunut. Olen saanut kaksi hyvin erilaista ja todella hyvää synnytyskokemusta ja lopulta jokainen itse määrittää oman synnytyskokemuksensa. Kokemus voi olla oikein hyvä vaikka synnytys ei menisi niinkuin on toivonut, vaikka tulisi jotain haasteita vastaan. Niihin haasteisiinkin on hyvä valmistautua ja siihen, ettei kaikki menee välttämättä niinkuin toivoisi.

Synnytykseen valmistautuminen

Kehon ja mielen yhteistyö

Synnytykseen valmistautuminen on minulle myös raskausaikana kehon ja mielen huoltamista, synnyttäminenkin on näiden kahden yhteistyötä, kumpaakin on hyvä osata kuunnella ja toimia niiden mukaan. Esim. ei pidä jäädä sänkyyn makaamaan jos se tuntuu huonolta, ei jäädä ammeeseen jos se alkaakin tuntua huonolta… Jos tekee mieli pitää ääntä, mennä johonkin tiettyyn asentoon, liikkua tms. niin ei pidä miettiä muita kuin itseään, ei ainakaan häpeää.

Olen käynyt äitiysfyssärillä, joka on myös doulanamme sekä jo edellä mainitun kätilön Liito tunneilla. Mulla on myös varattuna vielä kätilölle synnytykseen valmistava hoito jos vaan ehdin sinne ennen kuin vauva syntyy.

Mitä lähemmäksi synnytys tulee, niin sitä enemmän alan vaipua sellaiseen omaan synnytyskuplaan ja rauhaan. Aivot eivät enää kauhean hyvin toimi, ajatus ei kulje, mutta on paljon levollisempi olokin.

 

Mulle järjestettiin myös aivan ihanat Mother blessing äitijuhlat, joiden olen sanonut olevan aivan mahtava tapa valmistautua synnytykseen. Siitä juhlasta on paljon asioita kulkenut tän loppuraskauden mun mukana, kuten suola joka juhlissa tehtiin. Sitä olen käyttänyt jalkakylvyssä viikoittain ja olen lukenut lappusia joita mulle on kirjoitettu juhlassa. Juhla antoi myös paljon sellaista sisäistä rauhaa ja käynnisti tavallaan sen synnytyskuplaan vajoamisen. Juhlista olen ajatellut kyllä tehdä oman postauksensa kunhan ehdin.

Sairaalakassi ja kotona asiat valmiiksi

Nämä on myös synnytykseen valmistautumista. Pakata sairaalakassi valmiiksi ja laittaa vauvaa varten tiettyjä asioita valmiiksi. Sairaalakassi on nyt muutaman viikon ollut pakattuna makkarin nurkassa ja sen sisältö mukailee paljon edellisiä kertoja. Tosin siellä ei ole vielä sitä puhelimenlaturia, jonka monet mainitsevat törkeänä asiana. Jokaiselle on omat törkeät asiansa ja kyllä se laturi mullekin varmaan mukaan tulee.

Mulle tärkeitä asioita on synnytystä varten oma musiikki (spotifyssä soittolistat), tens laite, synnytyseväät, pillillinen vesipullo ja tiettyjä omia asioita sairaalaan, kuten omat sandaalit, sukat, joku neuletakki tms., hygieniatarpeita, vauvan viltti, jossa jo kodin tuoksu, kotiutumisvaatteet ja led kynttilä  joka viimeksikin toimi ihanana yövalona osastolla. Kassin päälle on myös laitettuna kaurapussi, rebozaliina ja guashakampa, joita voi myös jo kotona käyttää ja ovat jo nytkin käytössä.

Samassa nipussa kulkee mukana myös neuvolakortin kanssa lappu miehelleni ja doulallemme, mitä toivon synnytyksestä ja heiltä sekä synnytyskirje sairaalalle toiveistani.

Synnytystoiveet

Pakko aina huomioida, että ei, synnytystoiveiden kirjaaminen ei ole sama asia kuin synnytyksen suunnitteleminen ja käsikirjoittaminen. Synnytyksessä on kyse isoista luonnonvoimista ja mitenkään ei voi synnytystä kontrolloida menemään tietyllä tapaa, aina voi tulla eteen asioita, jotka estävät tiettyjä asioita ja silti synnytys voi olla oikein hyvä! Itselläni ensimmäinen synnytys mukaili kyllä toiveitani, toinenkin melkein, mutta en vain ehtinyt veteen, kun sairaalassa ehdittiin olemaan ennen vauvan syntymää vain 44 minuuttia.

Jos ehdin niin voin vielä tarkemmin rustailla toiveistani, mutta pääpiirteittäin tässä… Toivon mahdollisimman luonnonmukaista synnytystä ilman lääkkeellistä kivunlievitystä ja ylimääräisiä puuttumista synnytyksen kulkuun. Mitään en tietenkään poissulje ehdottomuudella vaan synnytyksessä pitää edetä tilanteen mukaan. Toivon kovasti vesisynnytystä ja sairaalalle lähtiessä jo aiotaan tämä toive esittää soittamalla synnärille, että amme valmiiksi (viimeksi amme ehti täyttyä, mutta minä en ehtinyt ammeeseen). Satasairaalassa on tehty myös yhdestä synnytyssalista synnytystupa, joka ensisijaisesti on juuri luonnonmukaista/lääkkeetöntä synnytystä toivoville ja sinne toivon mikäli se on vapaana. Toki synnytystupakaan ei näitä poissulje tarpeen vaatiessa. Synnytystuvasta on tehty valmiiksi hieman lempeämpi jos niin voisi sanoa, siellä on hieman erilaisia vaihtoehtoja ja viimeksi synnytynkin siellä, mutta en ehtinyt kauheasti hyödyntää tuvan tarjoamia mahdollisuuksia kuin vasta synnytyksen jälkeen kun sain makoilla Rikun ja vauvan kanssa parisängyllä. Toivon lempeää ja rauhallista ympäristöä ja kohtaamista kätilön kanssa.

Doula mukana synnytyksessä

Mun ihana ”äitiysfyssärivelhodoulaystäväni” Maija Korkeamäki toimii meillä doulana, kuten viimeksikin, jos vain ehtii/pääsee mukaan. Hänestä oli huiman iso apu viime synnytyksessä. Mua auttoi kahdet kädet. Rikusta on aina ollut huima apu, joten kyse ei ole siitä etteikö puolison apu voisi olla riittävää ja hyvää, mutta olemme kummatkin Rikun kanssa todenneet doulasta olleen hyvän avun. Maija tuntee myös mun levon ja pystyy synnytyksen aikanakin hoitamaan mua ja neuvomaan esim. asentoja, jotka provosoivat synnytystä eteenpäin. Vaikka itsekin tiedän niitä keinoja niin ne ei välttämättä tule siinä hetkessä mieleen ja on myös ymmärrettävää ettei puolisollakaan tule kaikki jutut mieleen, kun on oman lapsen syntymästä kyse.

Tästä tulikin pitkä postaus ja mikäli ehdin ja niin palailen muutamiin kohtiin yksityiskohtaisemmin ennen synnytystä, mutta kuka tietää, koska tämä synnytysmatka käynnistyy…. Kysymyksiä saa heittää!

Synnytykseen valmistautuminen

Kuva @levonenphoto

Raskauskuvausten kuvat Anni Levonen @levonenphoto

Lue myös edellisistä raskauksista ja synnytyksistä

Synnytystarina 2020

Synnytystoiveet 2020

Synnytyskertomus 2017

Synnytystoivelista ja aktiivinen synnytys 2017

Instassa

@outikarita

Päiväkoti, nyt ja jatkossa

Päiväkoti ja sen aloitus tuli luonnollisesti lapsilla eteen viime syksynä, kun palasin kunnolla töihin, mutta miten jatkossa päivähoito meillä toteutuu?

Päiväkoti

Luka pääsi aloittamaan viskarin ja vähän olin ajatellutkin, että olisi viskarivuonna aloittanutkin vaikka kevään raskaudet olisivat jatkuneet, Bella olisi jäänyt vielä kotiin, mikäli ei olisi syksyllä tarvinnut päivähoitoa. Tätä ennen Luka oli ollut jo avoimen päiväkodin kerhossa 2 vuotiaasta alkaen, joka on siis ilmaista kerhotoimintaa kahtena-kolmena päivänä viikossa muutaman tunnin. Bella oli n. 2,5 kun aloitti syksyllä päiväkotitaipaleensa ja oli myös ehtinyt keväällä pari kuukautta käymään avoimen päiväkodin kerhossa. Päiväkoti käynnistyi kummallakin oikein kivasti. Bella on vähän arempi niin hänellä kesti hieman, että alkoi päiväkodissa rohkaistua. Luka on aina ollut innokas osallistuja eikä juuri arastele uusia ihmisiä, heti löytyi uusia kavereita ja heillä onkin ollut kivan pieni ja tiivis viskariporukka.

Mä olin itse töissä 80% työajalla ja laskettiin, että millaisella tuntimäärällä lapset menisivät päiväkotiin, täysiä tunteja kun emme tarvinneet. Nyt huhtikuusta laskettiin lasten hoitotunnit minimisopparille, kun tiedettiin raskausvapaan alkavan tässä kuussa. Minimitunnit ainakin täällä on 84h/vko tai tokihan voi olla vähemmänkin, mutta tämä se tuntimäärä mitä mahdollisuus sopimukseen kirjata pienimpänä hoitoaikasopparina. Tämä tuntuu nyt hyvältä tuntimäärällä tähän kevääseen.

Päiväkoti, pelastusrenkaani

Tällä hetkellä päiväkoti on kyllä pelastusrenkaani. En tiedä miten olisin selvinnyt kotona näiden kahden touhukkaan lapsen kanssa näissä omissa raskausvaivoissani kun leikkipuistoretki on jo liikaa kropalleni. Onneksi on myös oma kotipiha, mutta kyllä päikkypäivät tarjoaa niin paljon enemmän virikettä tässä hetkessä ja mulla ollut mahdollisuus siihen lepoon, mitä todella olen tarvinnut!

Kesällä pidetään sitten pitkä kesäloma! Kesäkuu ja heinäkuu ollaan kokonaan pois päiväkodista ja täällä saakin nuo kuukaudet sitten ilmaiseksi. Elokuussa esikoisella alkaa eskari ja luultavasti kummatkin sitten jatkavat elokuussa päivähoidossakin edelleen minimituntisopparilla. Vielä en ole täysin tuota elokuuta pähkinyt, joka olisi myös ns. kesälomakuukausi, mutta joka tapauksessa kummatkin jatkavat päivähoitoa myös syksyllä.

Päiväkoti

syksyn kuviot

Kyllä tuota syksyä mietein jonkin verran, koska itse olen kuitenkin kotona vauvan kanssa. Bella ehti olla myös viime keväänä muutaman kuukauden avoimen päiväkodin kerhossa, mutta nyt on pian vuoden jo ollut päiväkodissa ja sinne hyvin sopeutunut ja innoissaan, että pääsee syksyllä isompien ryhmään. Tässä kaupungissa on avoimet päiväkodit yksi kerrallaan suljettu todella pienellä varoitusajalla ja tällä hetkellä on enää yksi avoin jäljellä. En luota yhtään näiden pysyvyyteen ja ovat muutenkin todella haavoittuvaisia toiminnaltaan. Seurakunnan kerho emme pidä vaihtoehtona, koska emme kuulu kirkkoon ja ihan ilman mitään kerhoa en ajattelisi syksyä. Lisäksi päiväkotipaikkoja on täällä välillä haastava saada ainakaan haluamastaan päikystä, joten haluan kyllä pitää kiinni hyvästä paikasta toivomassamme päiväkodissa. Bella kulkee päikkyyn myös samoilla kuskauksilla kuin Luka niinä päivinä kun hänellä on hoitopäivä eikä tarvi ajella moneen paikkaan. Syksy jatkuu tosiaan tuolla pienimmällä hoitosopparilla Bellalla, joten paljon myös kotoillaan ja aina voidaan myös käyttää vähemmän tunteja, mikäli siltä tuntuu.

Päiväkoti

Lukahan käy syksyllä eskarissa joka päivä sen 4 tuntia. Lukalla tulee myös eskarin päälle vähän hoitotunteja. Arjen käytännönkin kannalta on myös näppärää, että Lukalla on eskarin lisäksi noita hoitotunteja päälle. Tällöin voi myös Riku töihin mennessä kuskata päikkyyn, kun voi mennä jo ennen eskarin alkua ja Bellan hoitopäivinä saavat samanmittaiset päivät sitten. Tiedän myös, että Luka on mielissään saadessaan myös vähän enempi leikkiaikaa eskarikavereiden kanssa, vaikka välillä on mielelläänkin ”puolikas” eli haetaan puoliltapäivin kotiin. Syksyyn luvassa kummankinlaisia päiviä, saa olla välillä ”puolikas” ja välillä sitten pidemmän päivän, jolloin saa touhuilla myös iltapäivisin päikkykavereiden kanssa.

Päiväkoti

Tietysti tämä pöivähoitoasiakin syksyn myötä voi muokkautua ja kaikki lapsetkin huomioiden rakentuu taas arki uudenlaiseksi. Kaikki on muokattavissa eikä mitään siis ole kiveen hakattu. Näillä ajatuksilla ja suunnitelmilla alkuun sitten syksyllä.

Instassa meidän elämää

@outikarita

Lue myös

Raskausvapaa alkoi irtiotolla

Kuudetta kertaa raskaana, varhaiset keskenmenot